Sivut

torstai 31. lokakuuta 2013

Vaikeita valintoja...

Te ketkä olette lukeneet aiempia postauksia, tiedätte, että olin lomalla Turkissa pari viikkoa ja kanit olivat hoidossa. Juuso ja Deena on Lauralla Rengossa ja Bisse on kasvattajallaan Hannalla Hämeenlinnassa. Nuo kolme ötökkää tulevat ensi viikolla kotiin Turun näyttelystä. Näyttelyyn olen ilmonnut vain Bissen, mutta saa nähdä, että ilmoitanko Juusonkin petteilemään. Deena ei voi osallistua, kun on saanut toiselta kanilta turpaan häkin läpi. Bisse muuttaa yksin parvekkeelle ja Juuso ja Deena saavat jatkaa yhteiseloa minun huoneessani.

Mutta siis asiaan! Jilla oli ja on edelleen hoidossa Jennillä. Siellä ollaan ihan rakastuneita tuohon yliseuralliseen otukseen, eivätkä millään haluaisi luopua siitä. Jilla on siis todella seurallinen pupu. Aina hakee seuraa ja rapsutuksia ihmisiltä ja antaa vastapalvelukseksi paljon pusuja. Muiden pupujen kanssa asuminen ei ole ihan Jillan juttu. Kyllä se Deenan ja Bissen kanssa tuli toimeen ja Juusoa jotenkin sieti. Ei vaan millään jaksanut Juuson alistamis yrityksiä ja siitä meinasikin aina tulla riitaa... Vapaana ollessaankin oli mieluummin erillään muista kaneista ja haki ihmisten seuraan.
Jennin luona tuo on saanut olla lähes kokoajan vapaana ja siellä on sitten saanut ihan urakalla rapsutuksia ja ihmisseuraa. Eli siis kaikkea mitä tuo tyttönen voi vain toivoa. 
Olen siis tässä jo jonkun aikaa miettinyt, että tuo olisi täydellinen koti Jillalle. Ei tarvitse sietää näitä muita kauhupupuja(eli Juusoa >:D) ja saa olla ihmisten kanssa. Ollaan hieman Jennin kanssa jutskailtu asioita ja tultu siihen tulokseen, että Jilla jää heille, ainakin toistaiseksi. Tyttönen on koska vain tervetullut takaisin ja tulen näkemään sitä todella usein. Helppoahan tämä ei ole, onhan Jilla yksi rakkaimmista <3 Mutta tiedän, että Jilla saa hyvän kodin ja Jillan kannaltahan minä vain ajattelen.

Loppuun vielä hieman Matamin kuulumisia. Neiti voi oikein hyvin! Ruokaa, heinää ja vettä menee normaalisti. Myös kauheat rallit juoksee joka päivä. Lääkkeet menevät myös alas ongelmitta, mutta haavan putsaaminen ei olekkaan niin kiva juttu... Se on kuitenkin saatu hyvin putsattua. Eiköhän tuo tuosta :)


5 kommenttia:

  1. Voi vitsit! Olen niin onnellinen tuosta Matamista! Pusuja sille <33

    VastaaPoista
  2. On ihanaa, kun ajattelet aina kanisi parasta! Vaikka valinta on vaikea, voi se olla ainoa oikea. Matamille pusuja ja rapsutuksia! :)

    VastaaPoista
  3. Matami lähettää kiitokset molemmille! Parempaan suuntaan on koko aika menossa :) Tarkoituksena ei ollut missään vaiheessa etsiä Jillalle kotia, mutta päädyttiin nyt tuommoiseen ratkaisuun :')

    VastaaPoista
  4. Meilläkin tuo ihka ensimmäinen kani nauttii varmaankin enemmän ihmisten seurasta kuin toisten kanien. Johtuu varmaan siitä, että se oli perheen ainoa kani n. puolen vuoden ajan ennen kuin sai kanikaverin. Tottunut hakemaan ihmisiltä huomiota siis. :)

    Mutta ihanaa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa, että ajattelee kanin parasta tuollaisissa asioissa. Jos kani ei sopeudu kunnolla kaniseuraan, mutta rakastaa ihmisseuraa, niin sille olisi parasta saada sitä. :)

    Ja rapsutuksia Matamille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ensimmäinen kani Juuso oli ainoana noin vuoden, kunnes sai kani seuraa. Sillä ei ollut yksin ollessa minkäänlaista luottoa ihmisiin, mutta kanikaveri sitten auttoi! Nykyään se kiipeää itse syliin, pyörii jaloissa ja kerjää rapsutuksia ja ruokaa.

      Jilla on nyt saanut ottaa ihan rennosti, kun ei ole muita kaneja ympärillä. Makoilee iloisena sohvalla ihmisten kanssa ja heittää iloloikkia kun on paljon juoksutilaa :>

      Matami kiittää! On jo täysin omaitsensä :)

      Poista