Sivut

torstai 30. tammikuuta 2014

Lavella's Lavender "Reina" 29.12.2011-14.6.2012

Kun olin saanut äitin suostuteltua kahteen kaniin niin alkoi suostuttelu kolmanteen. Hakusessa oli joku jänismäinen esteille sopiva ja tietty omaa silmää miellyttävä otus. Pupun täytyi myös olla naaras, koska sen oli tarkoitus muuttaa Juuson ja Femman kaveriksi. Maijalle oli juuri syntynyt pari kivaisaa estepoikuetta ja kun äitin sain suostuteltua niin lähti viestiä Maijalle. Ruskean kakaran olisin halunnut, mutta kaikki olivat varattuja, joten varasin itselleni luonnonharmaan viitta naaraan. Jossakin vaiheessa kuitenkin yhden ruskean naaraan, Ceylonin, varaus peruuntui ja sovittiin, että se muuttaisi meille. Kovasti odotin, että pikkuinen pääsisi muuttamaan meille, mutta sainkin ikäviä uutisia. Muksulle tuli suolitukos, johon sitten menehtyi muutaman päivän päästä. 
c. Maija
Poikueiden etsinnät alkoivat siis alusta, mutta ei tuottanut tulosta. Mistään ei tuntunut löytyvän sopivaa muksua meille ja aloin jo hieman turhautua. Maija ja Annika kuitenkin tarjosivat minulle Reinaa, jonka piti mennä alunperin Annikalle. Reina oli Ceylonin sisko. Tietysti suostuin tarjoukseen ja sitten taas vain odoteltiin, että lapsonen saavuttaisi luovutusiän. JV näyttelystä pääsimme vihdoin hakemaan tuon palleron kotia. Olin ilmoitttanut Reinan sinne petteilemään, mutta emme kuitenkaan menestyneet. Reina sai 91,5 pistettä. Tärkeintä kuitenkin oli, että sain pikkuisen pitkän odottelun jälkeen kotia <3 Uusi perheenjäsen myös lohdutti, kun noin kuukausi sitten Femma oli päästetty ikiuneen. 
Reina muutti heti Juuson kaveriksi ja yhteiselo sujui täydellisesti. Heti ensimmäisenä päivänä Juuso ja Reina olivat kuin paita ja peppu. 

Reina oli todella kiva pupu ja tykästyin siihen heti. Luonne oli todella mahtava. Käsittely ja hoitotoimenpiteen sujuivat ongelmitta. Minkäänlaista murkkua ei koskaan ilmennyt, mutta kaikki mikä sattui naaman eteen täytyi tuhota. Sain siis olla tarkkana, ettei mitään jää lattialle, kun Juuson ja Reinan häkin luukku aukesi. Reinan uhriksi joutui monta laturia, laukku, vaatteita ja paljon muuta :D Ei tuolle kuitenkaan pystynyt olla vihainen. Reina oli myös todella rohkea ja hieman koiramainen. Se seurasi minua joka paikkaan kuin hai laivaa ja se oli aina mukana kaikessa. Mitään ei siis saanut, tehdä ilman Reinaa :3

Reinan kanssa meidän oli tarkoitus käydä esteillä niin usein kuin vain mahdollista ja kerätä klassauksia. Vain kolmesti kuitenkin ehdittiin vain käydä kisoissa ja hyvinhän se esteura alkoi. Yksi klassaus vain taidettiin saada, mutta paremoi se on kuin en mitään! Kerran Reina jopa sijoittui.
Myös petissä käytiin pari kertaa ja PPK -pöydällä käväistiin, sekä saatiin pari luokkavoittajaa, tuomarin suosikki ja KuMia :)


Tulevalta kesältä odotin paljon ja olin suunnitellut jo muutamiin kisoihin lähtöä ja parit näyttelytkin olivat tiedossa. Jouduin kuitenkin pian kuoppaamaan kaikki haaveet. 
Kesäloman alussa huomasin, ettei Reina ole ihan kunnossa. Tyttö oli todella vaisu ja istui yhdessä nurkassa koko ajan. Ajattelin, ettei se olisi mitään vakavaa, mutta päätin siirtää Juuson Matamin seuraksi ja seurata Reinan vointia seuraavaan päivään. Aamulla tyttö oli vain huonommassa kunnossa. Ruoka, heinä tai vesi ei maistunut, vatsa oli todella pinkeä ja papanaa ei tullut ulos. Sitten osasin jo huolestua ja kyselin Maijalta apua.
Parhaani mukaan yritin Reinaa hoitaa kuntoon, mutta mikään ei auttanut. Rupesin sitten soittelemaan aikaa eläinlääkäriin, mutta vasta illaksi saatiin aika. Reinan kunto vain huononi koko aika ja makasi sylissäni todella heikkona. Olin jo varma, ettei tästä selvitä ja itkien vain silittelin Reinaa ja odotin, että aika kuluisi.
Kun oli aika lähteä eläinlääkäriä kohti, rupesin laittelemaan boksia valmiiksi ja olin siirtämässä todella huonokuntoista ja heikkoa Reinaa sinne, mutta liian myöhään. Reina lopetti hengittämisen ja kaikki ne tuskat ja kivut olivat ohi.. 
Hetken aikaa silittelin elotonta Reinaa ja tajusin mitä kaikkea olin menettänyt. Oman kultakimpaleeni. Kaikista rakkaimman <3 Niin lyhyessä ajassa kiinnyin todella paljon tuohon hölmöön pikkuiseen.
Myös Juuso oli ihan ihmeissään tapahtuneen jälkeen. Se etsi Reinaa ja ihmetteli, kun sen parasta kaveria ei löytynyt mistään. Kovasti halusi myös minun huoneeseen koko ajan missä aikasemmin asui Reinan kanssa ja aina istui oven edessä ja kavoi sitä. Ajattelin kuitenkin, että sen on parempi täällä Matamin kaverina, kun molemmat joutuisivat muuten asumaan yksin. 
Pikku hiljaa molemmat päästiin yli Reinan pois menosta ja noin puolen vuoden päästä meille taas tuli perheenlisäystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti