Sivut

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vuodet vierii...


Tänään tulee täyteen tasan vuosi siitä kun rakkain jouduttiin päästämään kivuistaan ja nukutettiin ikiuneen <3




Vili oli siis minulle ensimmäinen koira (tai no olihan meillä koira, kun olin vauva, mutta siitä en mitään
muista, kun olin vain pari vuotias kun menetimme Maxin). Vili asui isäni luona Liperissä, joten en sitä kovin usein nähnyt. Kuitenkin joka kerta kun isäni luokse pääsin vietin suuren osan ajasta Vilin kanssa. Yleensä teimme pitkiä lenkkejä tai muuten vaan istuttiin tai treenailtiin ulkona.
Vili rakasti kaikkia ja luonne oli mitä mahtavin.Vili oli helposti koulutettava ja oppi todella nopeasti uutta. Myös lenkkeillessä oli unelma. Koskaan ei vetänyt remmissä ja kulki kiltisti vierellä. Jo pienenä vaahtosammuttimen kokoisena käytiin yhdessä lenkeillä. Vili antoi minulle todella paljon ja näiden vuosien aikana opin paljon uutta.

Muistan kuin eilisen päivän kun olin isäni luona viime vuonna hiihtolomalla ja sain olla viimeistä kertaa Vilin kanssa. Tuolloin en vielä tiennyt, että se olisi viimeinen kerta kun näemme, olin aivan varma, että ainakin tulevan kesän saisin ollan yhdessä Vilin kanssa. Teimme pitkiä lenkkejä ja riehuimme pihalla, kaikki oli vielä hyvin <3
Muistan hyvin myös sen kun parin viikon kuluttua sain isältäni sen kamalan viestin. Olin tuollon lenkillä hoidossa olleiden koirien ja äitini kanssa. Kehuskelin äitilleni, kuinka ihana ja hyvä koira Vili on ja todella hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Noin kymmenen minuutin kuluttua kuitenkin sain viestin isältäni, että Vili oli jouduttu lopettamaan. Lonkissa oli jotakin vikaa ja ei enää pystynyt ollenkaan kävelemään. Oli kuulemma itkenyt ja huutanut, kuin sattui niin paljon. Eläinlääkärissä sanottiin, että voisi ehkä elää vielä lääkkeiden avulla, mutta ei se olisi enää koiran elämää, joten pieni päästettiin kivuistaan <3

Vaikka tuosta on jo vuosi kulunut niin ikävä on edelleen kova.

2 kommenttia:

  1. Osanotot. :( Voin kuvitella, miten kamalalta tuntui saada se viesti...

    VastaaPoista
  2. Kiitos <3 oli kyllä kova paikka jokaiselle...

    VastaaPoista